Toiminnanohjaus, hahmottamisen vaikeus ja autisminkirjon häiriöt
Autismikirjon häiriöt
Henkilöt, joilla on autisminkirjon häiriöitä, tarvitsevat usein tukea itsenäisen selviytymisen ja oppimiseen. Toisinaan he saattavat olla vaarassa syrjäytyä. Autismikirjon häiriöt ovat laaja-alaisia ja pysyviä keskushermoston kehityshäiriöitä, jotka ilmenevät erilaisina toiminnan esteinä. Niihin luetaan yleensä autismi, Aspergerin oireyhtymä ja tarkemmin määrittämätön laaja-alainen kehityshäiriö. Tunnusomaisia piirteitä autismikirjon häiriöille ovat varhaislapsuudesta asti ilmenevät normaalista poikkeava sosiaalinen vuorovaikutus tai kommunikaatio sekä rajoittunut kaavamainen käytös.
Autismikirjon häiriöissä (Autism Spectrum Disorder, ASD, Pervasive Developmental Disorder, PDD, F84) esiintyy poikkeavuutta sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation alueella sekä rajoittuneita toistavia, kaavamaisia käytöstapoja, kiinnostuksen kohteita ja toimintoja eli stereotypioita.
Autisminkirjon häiriöitä esiintyy noin yhdestä kolmeen prosentilla. Aiemmin sitä on pidetty huomattavasti harvinaisempana. Kongnitiivisen kehityksen poikkeavuutta ja oirekuvaa on pyritty selittämään ja myös ymmärtämään mielen teorioiden, sentraalisen koherenssiteorian ja eksekutiivisen teorian avulla. Poikkeavuutta kongnitiivisissa taidoissa voi esiintyä kaikilla kolmella tai vain yhdellä alueella.
Mielen teorian mukaan näillä henkilöillä on vaikeuksia ymmärtää toisten henkilöiden uskomuksia, aikomuksia ja tuntemuksia, mikä ilmenee mm. vuorovaikutuksen ja sosiaalisen kielen ymmärtämisen ongelmina.
Sentraalinen koherenssiteoria selittää kognitiivisten oireiden taustaksi yksityiskohtien korostumisen ympäristön havainnoinnissa kokonaisuuden kustannuksella ja ajattelun pirstaleisuuden, mikä näkyy mm. vaikeutena tehdä johtopäätöksiä havaintojen perusteella ja hahmottaa kokonaisuuksia.
Eksekutiivinen teoria kuvaa puolestaan autismikirjon henkilöiden vaikeutta oman toiminnan ohjaamisessa, mikä ilmenee mm. vaikeutena toimintojen aloittamisessa, jäsentämisessä ja suunnittelussa.
Nuori jolla on autismikirjon häiriö, saattaa koulussa ymmärtää oppimistehtäviä väärin. Hänellä saattaa olla vaikeuksia sopeutua muutoksiin ja tarkkaavaisuudessa siirryttäessä tehtävästä toiseen. Nuori saattaa kokea itsensä usein kiusatuksi, koska hänen puheensa voi olla outoa sekä motoriikkansa kömpelöä, ja hän voi olla sosiaalisesti eristäytynyt.
Tutkimusten mukaan erityisesti sosiaalisten taitojen puute näyttäisi olevan yhteydessä alisuoriutumiseen koulussa, millä saattaa olla kielteisiä vaikutuksia myöhempiin elämänvaiheisiin. Varhainen diagnosointi sekä hoito- ja kuntoutustoimenpiteiden aloittaminen on siksi tärkeää.
Autismikirjoon liittyvä omaleimainen käyttäytymiskuva saattaa aikuistuessa muuttua. Kommunikaation laatu voi parantua ja rajoittunutta käyttäytymistä voi esiintyä vähemmän. Vuorovaikutus muiden samanikäisten kanssa saattaa parantaa sosiaalisia taitoja.
Työllistymisen myötä kognitiivinen toimintakyky ja mieliala voivat parantua. Vaikka muutokset ovat myönteisiä, suorituskyky ei kuitenkaan aina kohene tyypillisesti kehittyvän tasolle asti. Useimmat autismikirjon häiriö -diagnoosin saaneet eivät löydä koulutus- tai työpaikkaa, tai työllistyvät alipalkattuina koulutustasoonsa nähden, ja monet ovat riippuvaisia perheistään ja tarvitsevat tukea aikuisinakin.
Lapsena saadun tuen katkeaminen aikuisuuden kynnyksellä sekä kykenemättömyys löytää työ- tai jatko-opiskelupaikka voivat jopa vähentää nuorempana saadun intervention myönteisiä vaikutuksia.
Hieno kooste! Tässä esseeseen kirjoittamani osio autismin kirjosta.
VastaaPoista4.1 Autismi ja aspergerin oireyhtymä
Autismi tarkoittaa sitä, että ajattelu, tunne-elämä ja kokemukset ovat erilaisia, kuin useimmilla muilla ihmisillä. Autismi on synnynnäistä ja pysyvä tila. Autismi ja aspergerin oireyhtymä ovat perinnöllisiä, mutta myös muut asiat voivat johtaa toimintarajoitteen syntyyn. (Autismi- ja Aspergerliitto ry 2006: s. 14–15)
Monella autistilla tai AS-ihmisellä on vaikeuksia ymmärtää kirjoittamattomia sääntöjä. Kirjoit-tamattomia sääntöjä ovat esimerkiksi:
- Kenen vuoro on seuraavaksi tehdä jotain?
- Miten tietää, kenen vuoro on seuraavaksi?
- Mistä tietää, mitä pitää tehdä?
- Mistä tietää, että jotain ei pidä tehdä?
- Mistä tietää, että jollain on paha mieli?
- Mistä tietää, mitä minulta odotetaan?
Jos sääntöjä ei noudata, muut ihmiset kokevat käytöksen huonona. Kun autisti tai AS-ihminen saa useasti negatiivista palautta, hän ei enää halua osallistua ryhmän toimintaan vaan on mie-luummin yksin. (Autismi- ja Aspergerliitto ry 2006: s. 17–18)
Monella autistilla tai AS-ihmisellä on vaikeuksia hahmottaa asioiden yhteyksiä toisiinsa, aloit-taa ja lopettaa keskustelua ja heillä on usein rajoittuneita mielenkiinnon kohteita. Lisäksi asi-oiden tekeminen automaattisesti on haasteellista ja yleistäminen on hankalaa. Moni on tarkka rutiineista ja niissä pitäytyminen on välillä lähes pakko-oireista. (Autismi- ja Aspergerliitto ry 2006: s. 20–40)
Opettamissani ryhmissä on vuosittain muutamia sellaisia opiskelijoita, joilla on diagnoosi au-tismin kirjoon kuuluvasta toimintarajoitteesta. Äidinkielen oppisisältöön kuuluu ryhmässä toimimista ja omien tiimityötaitojen arviointia ja pohtimista. Yritän antaa kurssin sisällöstä ja tunnin sisällöstä mahdollisimman tarkat tiedot etukäteen, ja opetan sekä kirjoittamisessa että puhe-esityksessä rakennekaavoja. Erityisopettajan voin auttaa enemmän, eli ohjaan opiskelijaa (ja häntä opettavia muita opettajia) pilkkomaan asioita listoiksi, ja numeroimaan eri vaiheet. Koska yleistäminen on vaikeaa, opetan asiat eri paikoissa ja ympäristöissä. Koen tärkeänä, että opiskelija saa ohjaajan mukaan työpaikalla. Ohjaaja auttaa alkuun pääsyssä uudessa ympäris-tössä.
Suvussani on diagnosoitua aspergeria, ja huomaan itsessäni tiettyjä piirteitä. Tunnistan jotkut asiat omakohtaisesti. Minun on todella vaikeaa lukea kirjaa, jonka nimestä puuttuu possessiivi-suffiksi (Meidän koulu.)
Tämä ei vielä sovi mihinkään osioon, mutta kirjoitan siis tämän tekstin esseehen:
VastaaPoistaADHD
ADHD tarkoittaa aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriötä, ja ADHD ilmenee keskittymi-sessä, yliaktiivisuudessa ja impulsiivisuudessa. Diagnoosin saaminen edellyttää, että piirteitä ilmenee toistuvasti ja useammin kuin muilla. ADHD:tä on viidellä prosentilla väestöstä. (Duf-va 2021: 34) ADHD:n alatyypissä ADD:ssä oireet painottuvat tarkkaavuuden säätelyn vai-keuksiin: vaikeus suunnata ja ylläpitää tarkkaavuutta, vaikeus vaihtaa tarkkaavuuden kohdetta tarvittaessa, häiriöherkkyys, taipumus lykätä aloittamista (Dufva 2021: s. 45).
Hoidolla ja kuntoutuksella voidaan parantaa tai tukea ihmisen toimintakykyä ja hyvinvointia. Kuntoutus on monipuolista ja lähtee toimintakyvyn parantamisesta eikä diagnoosikeskeisesti. Aikakausi, kulttuuri ja ennen kaikkea ympäristö vaikuttaa siihen, millaiset ominaisuudet ovat tarpeellisia. Keräily- ja metsästystalouden aikana ympäristön kaikkiin ärsykkeisiin reagoiva ja fyysisesti aktiivinen ihminen pärjäsi erinomaisesti. Nykyaikaisessa informaatioyhteiskunnassa ärsykkeitä tulee yksinkertaisesti liikaa, jollei osaa pysty sulkemaan pois. (Dufva 2021: s. 79)
Hyviä kuntoutusmuotoja ovat esimerkiksi:
1) vertaistuki
2) lääkehoito
3) vanhempainohjaus
4) tilanteiden ja toimintojen strukturointi
5) käyttäytymishoito
6) neuropsykologinen kuntoutus
7) psykoterapia
8) toimintaterapia. (Dufva 2021: ss. 95–107).
Oikeilla tukitoiminnalla AHDH-nuori pärjää opiskeluissa ja työllistyy niin kuin kuka tahansa muukin. On kuitenkin tärkeää, että nuori tietää, mistä hänen käyttäytymisensä johtuu ja opis-kelu on jäsenneltyä ja opiskelija tunnistaa omat vahvuudet. Yleensä tarkkaavaisuushäiriöinen oppii parhaiten ne asiat, joista on aidosti kiinnostunut. Lisäksi on tärkeää, että tukea on saata-vissa. (Dufva 2021: s. 232)
Ryhmissäni on muutamia diagnosoituja ADHD-nuoria ja varmasti muutamia diagnosoimat-tomia. Voin auttaa heitä tukemalla oppimista seuraavilla tavoilla:
1) luomalla motivoivan ja kannustavan oppimisilmapiirin
2) huolehtimalla, että opiskeluympäristö on selkeä ja rauhallinen
3) ohjaan opiskelijaa monikanavaisesti
4) kaikki tehtävät ovat jäsenneltyjä ja pilkottuja
5) kannustavan opiskelijoita kokeilemaan eri opiskelutapoja
6) annan runsaasti palautetta. (Dufva 2021: s. 237).
Lievä kehitysviivästymä
VastaaPoistaLievä kehitysviivästymä on epävirallinen nimitys sille, että lapsi oppii hitaammin kuin muut esimerkiksi lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Ongelmat näkyvät useassa eri kouluainees-sa, ja tasovaihtelut eivät selitä vaihtelua. Oppilaan suoritusprofiili on kuitenkin usein epätasai-nen. Hän ymmärtää huonosti lukemaansa, tekee kirjoitusvirheitä ja asioiden muistaminen on haastavaa. Hän saattaa arvailla vastauksia, ei ymmärrä opettajan selityksiä eikä saa tehtäviä valmiiksi. Myös sosiaaliset taidot voivat olla heikkoja, ja oppilaalla on usein ristiriitatilanteita luokkakaverien kanssa. Oppimisvaikeuksien takana on kognitiivisen toiminnan puutteet. (Sa-loviita 2014: ss. 137–138)
Kansakouluaikoina juuri lievästä kehityshäiriöstä kärsivät oppilaat siirrettiin apukouluun. Mui-ta hitaammin oppiva tuntee luokassa olonsa tukalaksi, kun huomaa ettei pysy muiden tahdista. Hän alkaa usein vältellä tehtäviä, ja tulee kärsimättömäksi, kun tietää ettei kuitenkaan selviä tehtävistä. (Saloviita 2014: s. 138)
Ryhmissäni on satunnaisesti opiskelijoita, joilla on lievä kehitysviivästymä. Voin auttaa heitä eriyttämällä tehtäviä eli tarjoamalla heille sopivia tehtäviä. Kun saa onnistumisen kokemuksia, koulunkäynti säilyy mielekkäänä (Saloviita 2014: s. 139). Eriyttävät tehtävät eivät saa kuiten-kaan olla niin tylsiä ja yksitoikkoisia, että opiskelusta katoaa mielekkyys. Pari- ja ryhmätyöt auttavat opiskelijaa eli hän pystyy osallistumaan ryhmän toimintaan. (Saloviita 2014: s. 139).