Miksi muisti pettää?

 

Pohdinta artikkelista ”Miksi muisti pettää”

Peilaan artikkelia omiin kokemuksiin muistamisesta, työskennellessäni ammatillisena opettajana ja pohdin myös muistamista suhteessa havaintoihini oppilaiden oppimisesta sekä muistamisesta. Muistaminen ja oppiminen liittyvät mielestäni läheisesti toisiinsa.

On jossain määrin helpottavaa lukea ensimmäinen otsikko, mikä kuuluu näin, ”kaikilla on muistamisen ongelmia”. Opettajan työssä huomaa, että muisti kuormittuu ja välillä ei muista esimerkiksi oppilaan nimeä tai hyvin yleistä on että aamulla on mielessä lista, mitä tehdään oppilaiden kanssa, mutta hetken päästä huomaa että jokin tehtävä on unohtunut ohjeistaa.

Seuraava otsikko selittää osaltaan näitä ns. unohduksia. Häiriötekijöinä luetellaan puhehäly, kuvahäly, keskeytykset jne. Otan esimerkiksi työpäivän aloituksen logistiikan opetuksessa. Oppilaat saapuvat osa ajoissa, osa myöhässä mikä sinänsä hankaloittaa ryhmän haltuun ottamista ja aiheuttaa keskeytyksiä. Ryhmän rauhattomuus vaikeuttaa ohjausta ja vaatii paljon huomiota opettajalta. Kaikkea edellä mainittua eli puhehälyä, liikehälyä ja erilaisia keskeytyksiä on runsaasti opettajan aamussa. Minulle on kehittynyt rutiineja, miten hallitsen tätä jonkinlaista kaaosta ja tilanne etenee yleensä suhteellisen sujuvasti ja oppilaatkin ovat tyytyväisiä, kun homma luistaa. Tapoja pitää hallinnassa tilanne häiriötekijöistä huolimatta on suunnitella päivää etukäteen ja ohjata motivoituneemmat ja ajoissa paikalla olevat oppilaat heti tehtäviin. Päivän suunnittelu tapahtuu minulla enemmän päässä kuin paperilla eli minulla on mielessä suunnitelma mitä tehdään. En tee kovin yksityiskohtaisia suunnitelmia, koska hyvin usein muuttuvia tekijöitä on myös resurssit, eli mitä kalustoa ja välineitä on käytössä ja näin ollen joutuisin kuitenkin muuttamaan suunnitelmaa ja paperisuunnitelma on liian hidas muuttaa. Oppilaiden ohjaus ainakin meillä vaatii nopeaa päätöksen tekemistä suhteessa opetustilanteen resursseihin eli oppimisympäristö, kalusto, tarvikkeet sekä opiskelijoiden osaamistaso, oppimistarve, motivaatio jne.

Kun mietin muistamista peilaten edelliseen en hämmästy lainkaan, vaikka opettajalta joskus unohtuu hetkeksi jokin asia ja pientä muistikatkosta ei kannata ottaa liian vakavasti.

Prosessina oppiminen on hidasta ja unohtaminen nopeaa. Mainitsin aikaisemmin, että oppilaiden nimet ovat välillä vaikea muistaa. Kun minulle on tulossa uusia oppilaita teen mielelläni erilaisia nimilistoja samalla jo tiedostaen, että nämä nimilistat ja niiden työstäminen auttaa minua oppimaan opiskelijoiden nimet paremmin. Lisäksi olen huomannut, että kun nimiä on paljon, tapahtuu välillä nimien sekoittumista. Välillä sanoo henkilölle toisen henkilön nimen tai etunimet sekoittuvat ja näistä tulee noloja tilanteita mikä antaa myös opettajasta hajamielisen kuvan.

Muistaminen on taitolaji. Jälleen peilaten artikkelia tapaani ohjata oppilaita oppimaan tai muistamaan teoriamateriaalia. Teetän oppilailla tehtäviä missä he joutuvat itse työstämään vastauksia tekstimateriaalin pohjalta ja näin ollen he samalla tutustuvat syvällisemmin aihealueeseen. Toinen käyttämäni ohjaus on, esimerkiksi teoriakokeeseen valmistautuminen tehdään useassa osassa ja useiden päivien aikana eli toistoja tulee paljon ja ei kuitenkaan leipäänny harjoitteluun liian pitkän yksittäisen session vuoksi. Oppimiselle jää näin ollen aikaa ja asiat  ehtivät jäsentyä oppilaalle paremmin. //Artikkeli, Virpi Kalakoski, PsT, erikoistutkija, Työterveyslaitos//

 

Tero Nieminen